Jone Takamäki

Jouni Kullervo "Jone" Takamäki (s. 31. joulukuuta 1955 Helsinki) on suomalainen muusikko. Hänet tunnetaan erityisesti saksofonistina. Saksofonin soittoon Takamäki intoutui kuusitoistavuotiaana vuonna 1971 kun hän kuuli Jan Garbarekia Tapiola-klubilla Takamäki on ollut mukana useissa jazz- ja rockyhtyeissä ja soittanut lukuisien artistien levyillä. Terapia -trio (Jone Takamaki-puhaltimet, Samppa Salmi-rummut, Make Lievonen-basso) herätti esiintymisellään kiinnostusta. Johanna-merkillä ilmestyi 1980-alussa kaksi Takamäen sooloalbumia: ensimmäinen omalla nimellään ja toinen Jone Takamäki Triona, jossa soittivat myös Samppa Salmi-rummut ja Antti Hytti. Jaakko Tahkolahti luonnehti Takamäen saksofonin soittoa jo 80-luvun alussa sekä teknisesti taitavaksi mutta samalla raivokkaan tunnepohjaiseksi ja herkäksi. Jazzkokoonpanoista Takamäki on ollut mukana soittajana ja säveltäjänä muun muassa Tapio-Takamäki Quintetissa, Suhkan Uhkassa ja vuonna 1997 perustetussa Otná Eahketissa. Näiden lisäksi hän on soittanut 1980- ja 1990-luvuilla Edward Vesalan Sound and Furyssa, Raoul Björkenheimin Krakataussa ja Jorma Tapion Hugry Tribal Marching Bandissa. Takamäki on säveltänyt myös elokuvamusiikkia (muun muassa Urpo ja Turpo -lasten animaatioihin) sekä näytellyt erityisesti Anssi Mänttärin elokuvissa. Takamäki on toiminut tuntiopettajana Teatterikorkeakoulun valo-ja äänisuunnittelun laitoksella vuodesta 1990. Vuodesta 2005 lähtien Jone Takamäki on toiminut aktiivisesti teatterikentällä musiikin- ja äänisuunnittelun tekijänä ja vuodesta 2006 Takamäki on keskittynyt erityisesti soolo-konsertteihin ja japanilaisten shakuhachi- ja hochiku-huilujen soittamiseen. Takamäki sai vuoden 2010 Säde-palkinnon äänisuunnittelutyöstään esitykseen Woyzeck. Palkinto jaettiin teatterialan Thalia-gaalassa 2011. Hanoi Rocks -muusikkona tunnetuksi tullut Sam Yaffa (oik. Sami Takamäki) on Jone Takamäen veli.